Buchdetails
Format
Taschenbuch
Seiten
141
Sprache
Finnisch
Veröffentlicht
Jan 1, 2010
Verlag
Gaudeamus
Beschreibung
Klassisessa metafysiikassa ruumis on kiihottava mutta koskematon pakkomielle – se on filosofian itsepintaisimman halun kohde, paikka, jossa toisistaan erotetut henki ja liha kohtaavat. Teoksessaan Corpus Jean-Luc Nancy tarkastelee filosofian suhdetta ruumiiseen. Millaista ajattelua tarvitaan, jotta filosofia suostuisi puhumaan ideoiden maailman sijasta ruumiiden maailmasta? Nancy kehittelee koskemisen ja tuntemisen ajattelua sekä luo käsitteistöä, jolla ruumiista ja koskettamisesta voitaisiin puhua.
Kirjoituksessaan Tunkeilija Nancy kertoo sydänsiirrostaan ja taistelustaan syövän kanssa. Nuo molemmat saavat aikaan kokemuksen identiteetin hajoamisesta ja moninaistumisesta. Mistä tuntee vieraan, mistä omimman? Entä minä, miten sille käy? Nancy pohtii kokemuksiaan filosofisesti ja runollisesti tarjoten kiehtovia näkökulmia vierauteen ja identiteettiin sekä niiden rajojen sekoittumiseen.
”Kuka muu tässä maailmassa tuntee jotain ”ruumiin” kaltaista? Se on vanhan kulttuurimme myöhäisin, pisimpään saostettu, jalostettu, puettu ja taas yhteen koottu tuote. Jos Länsi on putoaminen – ”laskeva” on ”länttä” tarkoittavan latinan sanan ”occidens” perusmerkitys – niin ruumis on sen vimeinen paino, tässä putoamisessa heilahtavan punnuksen ääreisasento. Ruumis on painavuus.” (Corpus)
Jean-Luc Nancy (s. 1940) on filosofian professori Strasbourgin yliopistossa. Hänen omaperäisen ajattelunsa taustalla on mannermaisen filosofian perinne, erityisesti Martin Heideggerin filosofia. Nancy vierailee Suomessa kevään 2010 aikana.
Nancy katsotaan useimmiten postmodernismin ja tarkemmin dekonstruktion perinteen edustajaksi. Hänen ajatteluunsa on vaikuttanut erityisesti Jacques Derrida, ja Nancy myös opiskeli filosofiaa Derridan oppilaana. Kiinnostus Derridan ohella Martin Heideggerin, Maurice Blanchot’n, Georges Bataillen, Louis Althusserin, Gilles Deleuzen, Philippe Lacoue-Labarthen, René Descartesin, Immanuel Kantin, G. W. F. Hegelin, Friedrich Hölderlinin ja Friedrich Nietzschen teksteihin sekä politiikkaan, teknologiaan, teologiaan, globalisaatioon ja taiteeseen synnyttivät Nancylle käsityksen pirstaloituneesta maailmasta, joka ei palaudu moderniin tieteelliseen filosofiaan. Tätä heijastaa esimerkiksi Nancyn kysymys siitä, miten yhdessä oleminen on nykypäivänä mahdollista: miten voimme puhua ”meistä” ilman ajatusta yhteisestä olemuksesta tai jaetusta identiteetistä? Tässä mielessä kyse on moninaisuuden ja hajautuneisuuden itsensä ajattelusta, joka Nancyn mukaan esittää puolestaan vaatimuksen filosofiankirjoitukselle.
Kirjoituksessaan Tunkeilija Nancy kertoo sydänsiirrostaan ja taistelustaan syövän kanssa. Nuo molemmat saavat aikaan kokemuksen identiteetin hajoamisesta ja moninaistumisesta. Mistä tuntee vieraan, mistä omimman? Entä minä, miten sille käy? Nancy pohtii kokemuksiaan filosofisesti ja runollisesti tarjoten kiehtovia näkökulmia vierauteen ja identiteettiin sekä niiden rajojen sekoittumiseen.
”Kuka muu tässä maailmassa tuntee jotain ”ruumiin” kaltaista? Se on vanhan kulttuurimme myöhäisin, pisimpään saostettu, jalostettu, puettu ja taas yhteen koottu tuote. Jos Länsi on putoaminen – ”laskeva” on ”länttä” tarkoittavan latinan sanan ”occidens” perusmerkitys – niin ruumis on sen vimeinen paino, tässä putoamisessa heilahtavan punnuksen ääreisasento. Ruumis on painavuus.” (Corpus)
Jean-Luc Nancy (s. 1940) on filosofian professori Strasbourgin yliopistossa. Hänen omaperäisen ajattelunsa taustalla on mannermaisen filosofian perinne, erityisesti Martin Heideggerin filosofia. Nancy vierailee Suomessa kevään 2010 aikana.
Nancy katsotaan useimmiten postmodernismin ja tarkemmin dekonstruktion perinteen edustajaksi. Hänen ajatteluunsa on vaikuttanut erityisesti Jacques Derrida, ja Nancy myös opiskeli filosofiaa Derridan oppilaana. Kiinnostus Derridan ohella Martin Heideggerin, Maurice Blanchot’n, Georges Bataillen, Louis Althusserin, Gilles Deleuzen, Philippe Lacoue-Labarthen, René Descartesin, Immanuel Kantin, G. W. F. Hegelin, Friedrich Hölderlinin ja Friedrich Nietzschen teksteihin sekä politiikkaan, teknologiaan, teologiaan, globalisaatioon ja taiteeseen synnyttivät Nancylle käsityksen pirstaloituneesta maailmasta, joka ei palaudu moderniin tieteelliseen filosofiaan. Tätä heijastaa esimerkiksi Nancyn kysymys siitä, miten yhdessä oleminen on nykypäivänä mahdollista: miten voimme puhua ”meistä” ilman ajatusta yhteisestä olemuksesta tai jaetusta identiteetistä? Tässä mielessä kyse on moninaisuuden ja hajautuneisuuden itsensä ajattelusta, joka Nancyn mukaan esittää puolestaan vaatimuksen filosofiankirjoitukselle.