Heidi Köngään teoksessa viehättää niin syvällinen kirjallinen tyyli kuin myös tarinan kytkentä Pohjanmaan maisemaan. Tässä kertomuksessa kuljetaan avioliiton, kaipuun ja menetysten polkuja, joilla jokainen hetki on syvällinen ja tunteellinen. Jalmarin ja hänen puolison suhteessa on voimakkaita pinnan alla kyteviä tunteita, jotka saavat lukijan pohtimaan, mikä on onnen ja surun raja.
Maisemat vaikuttavat maisemaan: ne ovat sekä kauniita että karuja, ja ne heijastavat henkilöhahmojen sisäistä maailmaa. Kuitenkin jokaisen kipeän käänteen keskellä on myös toivoa ja mahdollisuuksia löytää itsensä uudelleen. Tämä tarina on niin ajankohtainen kuin ajattomakin, jolla on voimaa herättää tunteita ja ajatuksia lukijassa.