Vuokaavio

John Ashberyn pitkän ja hämmästyttävän runon viimekätisenä valmistuskaaviona on sanataideteos itse. "Vuokaavio" (1991) kartoittaa tuoreesti ja huikean taiturillisesti havaitun - ja ehkä eletynkin - elämän sisäistä vuorovettä, tekniikkanaan eräillä tapaa pyhitetty isetarkkailu.

Runon materiaalia ovat päivän arkiset tapahtumat ja yön unet, kuullut ja luetut tekstinpätkät, vuoropuhelu määrittelemättömän 'merkitsevän toisen' kanssa - sekä sisäinen monologi, joka piirtää teoksen perimmäisenä kohteena olevaa henkilökohtaista metafysiikkaa.