Taivaanranta

Sairaalan ruumishuoneelle on tuotu nuori mies, josta tiedetään vain, että hän on ilmoittanut nimekseen Carlo Nobodi ja että hänet ammuttiin poliisin tekemän kotietsinnän yhteydessä. Kukaan ei tunne häntä sen paremmin, eikä asia tunnu ketään edes kiinnostavan. Sairaalassa on töissä Spino, entinen lääketieteen opiskelija ja suuri elokuvan ystävä. Hän alkaa omin päin tutkia surmatun miehen henkilöllisyyttä, sillä hän tuntee outoa yhteenkuuluvuutta tämän kanssa. Hän saa vihjeen sieltä, toisen täältä, mutta tie joka johtaa yhdestä johtolangasta seuraavaan tuntuu yhä sokkeloisemmalta. Oliko vainaja terroristi, oliko hän kenties mafian jäsen? Onko Spino hänelle kenties sukua tai jotenkin epäsuorasti syypää hänen kuolemaansa?

Taivaanranta on siis ulkoisesti dekkari, mutta se on myös jotain muuta: vertaus tai kuva-arvoitus. Yrittäessään selvittää, kuka surmattu oli, Spino etsii myös omaa itseään. Mutta mitä pidemmälle hän pääsee tutkimuksissaan, sitä kauemmas ratkaisu loittonee, niin kuin taivaanranta kun sitä kohti kulkee.