Karhuvaaran uhri

Hän näki kuinka katse himmeni.
Tuuli humahteli latvuksissa, käki kukkui hämärässä kuusikossa. Ei tarvinnut kokeilla pulssia tai kuunnella hengitystä. Lopulta kaikki elämä silmästä sammui.

Hän pidätti hengitystä ja odotti pelkoa.

Karhuvaaran luontokuvakeskuksen rauha särkyy, kun kukkivien mustikkamättäiden keskeltä löytyy runneltu ruumis. Lööpit vihjaavat karhun hyökkäykseen, mutta onko uhri kohdannut julmemman lajin, ihmisen?

Kokenut tutkija Soitunlampi on ymmällään. Surmaan ei näytä löytyvän syytä eikä tekijää, ei edes välinettä. Kansainvälisiä karhunkatseluturisteja on hankala jututtaa, ja elämä luontokeskuksen eramaissa vain vilkastuu keskikesää kohti. Luontokuvauksen sympaattisen julkisuuskuvan takana kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.

Kumpaa on lopulta helpompi paeta, ihmistä vai karhua?