Monta maata sitten

Neuvostokansalaisen ensimmäiset sanat ovat Lenin, isänmaa ja Moskova. Galinan ensimmäiset sanat ovat äiti, isä ja Leningrad. Galina kasvaa työlle ja rakkausavioliitolle omistautuneiden vanhempiensa varjossa. Ainoana lapsena hän rakentaa omapäisesti nuoren tytön identiteettiään. Rakkaus Giovanni Battista Piranesin taidegrafiikkaan johtaa hänet opiskelemaan taidehistoriaa perestroikan kuuhulluuden aikaan. Hän tapaa keväisen Nevajoen rannalla diplomaatti Igor Nikolajevitsin – tulevan aviomiehensä ja odysseiansa kartanlukijan. Tie vie Venäjältä Afrikkaan, Japaniin ja viimein Turkuun. Yhä, avioliitosta ja äitiydestä huolimatta, Galinan koti on kaikkialla, ei missään, ja sydän Pietarissa.

Zinaida Lindén kuvaa terävästi ja hienovireisesti, kuinka neuvostoajan lapsesta varttuu perustavanlaatuista yksinäisyttä ja irrallisuutta tunteva diplomaatinrouva, jolle kulttuurien kirjo on arkea mutta uusi Venäjä ja kapitalismi vieraita. Yksityinen ja yhteiskunnallinen käyvät rinnan, kun lapsuusmuistot ja tuokiokuvat 70–80-luvun Leningradista saavat ympärilleen aikuisen naisen maailmankartan. Diplomaattielämä nousee vertauskuvaksi hajaantuneesta elämästä, jota moni nykyään viettää.