Poikani ääni

Kun Arsenalin jalkapallostadionilla Lontoossa tehdään terrori-isku, tuhannen kuolonuhrin joukossa on myös nelivuotias poika ja hänen isänsä, Arsenalin vannoutuneimmat kannattajat. Kun pommit kotijoukkueen päädyssä räjähtävät, pojalla on kädessään pieni kangaspupu, joka löytyy myöhemmin tuhkan ja tuhon keskeltä.

”Aion kirjoittaa tyhjyydestä, joka jäi jäljelle, kun veit multa pojan. Aion kirjoittaa sulle, niin että voit kurkistaa tähän tyhjään elämään ja nähdä millainen ihmispoika oikeasti on, nähdä sen hänen jälkeensä jääneestä aukosta ja sen muodosta. Tahdon että tunnet sen aukon sydämessäsi, hivelet sitä käsilläsi ja satutat sormesi sen rosoreunoihin. Osama, minä olen äiti ja haluan vaan että rakastat minun poikaani. Eikö se ole ihan luonnollista?”

Poikani ääni kuvaa Lontoota ja englantilaista luokkayhteiskuntaa kaaoksen kynnyksellä. Chris Cleave piirtää vaikuttavalla ja mieleen jäävällä tavalla kuvan työväenluokkaisen äidin surusta, mielen haurastumisesta ja selviytymisestä tilanteessa, jossa mitään syytä elää on vaikea nähdä.