Kadonnut on vain unta

”Murha ja rakkaus ovat ainoita asioita, joista kannattaa kirjoittaa.” Lause sopii motoksi Aksel Sandemosen teokselle, se on romaani rakkaudesta ja murhasta. Romaanin päähenkilö on amerikannorjalainen, joka yli kolmenkymmen vuoden jälkeen palaa Norjaan, rakastuu siellä ja elää uudelleen nuoruutensa rakkaustarinan. Ulkonaiselta muodoltaan teos on päiväkirja, jonka tapahtumat sijoittuvat vuosien 1939-140 Norjaan. Kaksi naista kietoutuu tänä aikana romaanin minän, John Torsonin ympärille: nuori Jenny, jonka kilpakosijan murhasta hänen veljeään syytetään, ja Susanne, runoiilja Gunder Gundersenin vaimo. Susanne on merkillinen yöolento, sekoitus hyvää ja pahaa, ikuinen valehtelija ja juonittelija, joka arvelematta syöksee tuhoon ihmisen, jota ei enää tarvitse. Susannessa Torson kohtaa uudelleen nuoruudenrakastettunsa Agneksen, jonka takia hän lähti Amerikkaan. Susanne ja Agnes muodostuvat Torsonin mielessä erottamattomaksi kokonaisuudeksi, joka sitoo mennen ja nykyisen yhteen: päiväkirjan ulkonaisen tapahtumakerroksen alta paljastuu toinen tapahtumaketju, jonka sankareina ovat 18-vuotias Johannes Torsen ja 15-vuotias Agnes. Sandemose kuvaa tapahtumat asteittain yhä syvemmälle ihmisen sielullisiin kerroksiin kairautuen, mutta mitään ei sanota suoraan, uni ja todellisuus sekoittuvat hämmentävällä tavalla toisiinsa, ja lukija joutuu yhä uudestaan kysymään: Mutta kuka oikeastaan ampui Anton Strandin?