Lasihelmipeli

'Lasihelmipeli' on Hessen pääteos, jonka perusteella hän sai Nobel-palkinnon. Hesse kirjoitti tätä teostaan 11 vuotta, vuodesta 1931 vuoteen 1942 ja viimeisteli sitä vielä v. 1943, toisen maailman-sodan kestäessä. 'Lasihelmipelissä' lämmin tunne ja ankara henkisyys yhtyvät kirkkaaksi, avaraksi kokonaisuudeksi. Teosta on luonnehdittu mm. utopistiseksi kehitysromaaniksi, jossa tekijä pyrkii yleismaailmalliseen, lännen ja idän viisauden yhdistävään humanismiin. 'Lasihelmipeliä' on sanottu myös eräänlaiseksi ajan monumentiksi, joka sisällyttää itseensä kaikkien aikojen läsnäolon. Tämän monumentin Hesse on luonut eräänlaisen esteettisen pelin muodossa, joka suo mahdollisuuden päästä osalliseksi kaikista maailmoista, kaikesta tietämyksestä ja kaikista kulttuureista.

Kirjassa ilmenee myös Hessen tuskainen pyrkimys ykseyteen, hänen toiveensa liittyä johonkin yhteisöön ilman, että hänen silti täytyisi luopua yksinäisyydestään. Siinä ilmenee, taiteen ja magian teitä liikkuen, yritys uudistaa yhteys niihin, jotka varjelevat totuutta — jota ei kuitenkaan voi omistaa.