Descrizione
Lontoolainen herra Shaitana tunnetaan paitsi varakkuudestaan myös hieman salamyhkäisen erikoisista juhlistaan. Kahdeksan kutsuvieraan joukossa on tällä kertaa neljä eri rikosten tutkijaa, joista yksi on Hercule Poirot, kuuluisa belgialainen salapoliisi. Bridgepeli, johon illan isäntä ei itse osallistu, keskeytyy kun hänet löydetään tikarilla surmattuna.
Huoneistoon ei ole voinut päästä ulkopuolisia, joten murhaajan on oltava joku vieraista. Mutta kenellä on motiivi? Kas, siinäpä pulma. Kun todistusaineistokin puuttuu tykkänään, mestarietsivä Poirot pääsee taas kerran käyttämään kuuluisia harmaita aivosolujaan!
Dettagli del libro
Generi
Recensioni
Visualizza tutto
This one left me torn. I gave it 3 stars, though I debated giving it just 2. The premise was promising—four suspects, one of them a killer, and four sleuths to analyze it all. But it took me a while to get engaged, and the ending didn’t sit right with me.<spoiler>The last 100 pages built a case around Anne Meredith... only for the final 10 pages to say, “Surprise! It was Dr. Roberts all along!” Poirot explains it all (of course), and the doctor confesses, but it felt too convenient. Like a sudden deus ex machina with no real evidence to back it.</spoiler>That said, Poirot and Miss Oliver were the highlights—Poirot is always a treat. Their charm and sharpness kept me going. And that final line? I admit, it made me smile. Also, I found the side plot between Anne, Rhoda, and Major Despard way more interesting than the main mystery.Not my favorite Christie, but not a total loss either.
Es de los que más me han gustado? Pues no. No sé si por todo el rollo del bridge o por sus personajes. No obstante, me ha interesado mucho todo el tema del análisis psicológico que se les hace sólo por como juegan sus partidas. Resaltar que los giros inesperados del final, no me parecieron tan inesperados, más bien sentí que la autora sólo había intentado marear con quien podría ser la persona que cometió el asesinato