Soittoa pimeässä

Toni Morrison sai 1993 Nobelin kirjallisuuspalkinnon ensimmäisenä mustana naisena ja ensimmäisenä mustana amerikkalaisena. Monien mielestä hän on elävistä yhdysvaltalaiskirjailijoista lähimpänä kansalliskirjailijaa. Hänen tuotantonsa ei ole kovin laaja, mutta taiteellisesti sitäkin täysipainoisempi; 24 vuoden aikana hän on julkaissut kuusi romaania, jotka kaikki on myös suomennettu. Nyt hänen kirjailijakuvansa täydentyy esseekokoelmalla, joka avaa uuden luvun amerikkalaisessa rotukeskustelussa ja saa meidät lukemaan amerikkalaista kirjallisuutta aivan uudella tavalla.

Näiden Morrisonin kirjoitusten lähtökohtana on tutkia, millä tavoin afrikkalaisperäisiä henkilöitä on käsitelty mm. Edgar Allan Poen, Herman Melvillen, Mark Twainin, Willa Catherin ja Ernest Hemingwayn tuotannossa. Tämän tarkastelun lopputuloksena puolestaan on amerikkalaisen kirjallisen tradition olennaisimpien piirteiden dramaattinen uudelleenarviointi. Morrison osoittaa, miten paljon vapauden ja yksilöllisyyden, miehuuden ja viattomuuden teemojen käsittelyyn vaikutti se että maassa oli musta väestö, nimenomaan orjan asemassa ollut, jota valkoiset kirjailijat tulivat käyttäneeksi omien pelkojensa ja halujensa ruumiillistumana.