Minä, Dosentti ja Jane

Tarinan päähenkilö Dick on päässyt yliopiston dosentin suosituksesta suuren päivälehden kulttuuriosaston toimittajaksi. Hänen erikoisalansa on – ei enempää eikä vähempää kuin Itävallan kirjallisuus ja Thomas Bernhard. Kun lehden levikki laskee, toimittajatkin joutuvat kuuntelemaan markkinavoimia ja kosiskelemaan suurta yleisöä.
Dick ei oikein sopeudu. Hän alkaa kuulla ääniä, herkistyy sähkömagneettislle säteilylle, ja ennen pitkää hänen on suojauduttava siltä jonkinlaisella Faradayn häkillä, alumiinifoliolla vuoratulla vanhalla pipolla.
Tilanne vain pahenee, ja lopulta jo vaimokin uhkaa lähteä. Hän syyttää Dickiä uskottomuudesta, että Dick olisi muhinoinut hänen kirjailijasisarensa kanssa. Tämä taas kuolee asuntopalossa sen jälkeen kun hänen uusinta romaaniaan ei ole arvosteltu maan suurimmassa päivälehdessä, Dickin lehdessä. Vaimon lähteekin, mutta kohta hänet löydetään murhattuna talon takapihalta – ja niin Dick joutuu epäiltyjen kirjoihin.
Minä, dosentti ja Jane kuvaa miehistä yksinäisyyttä ja oman paikan etsintää. Sen älykäs satiiri riemastuttaa mutta näyttää samalla ihmisen raadollisen puolen ja paljastaa markkinavoimien kuristusotteen, johon kaikki näyttävät voimattomina alistuvan tai jonka rajatonta valtaa käytetään verukkeena omien pyyteitten legitimoimisessa.
Lång piirtää terävän ajankuvan siitä, missä kirjallisilla kentillä ollaan menossa – voisi melkein sanoa, että hän puolustaa kirjailijan luovuttamatonta oikeutta sulkeutua omaan norsunluutorniinsa.
(Tammi)