宴のあと [Utage no ato]

Tokion hienoimpia huvipaikkoja on Setsugoan, suurenmoisen puutarhan ympäröimä ravintola, jonka omistaa kaunis, tarmokas ja vilkasluonteinen nainen Kazu Fukuzawa. Hän tuntee olevansa onnellinen: hänen asiakaspiirinsä on ensiluokkainen; hän nauttii vieraittensa huvittamisesta; ennen kaikkea hän on varma, ettei rakkaus enää koskaan pääse häiritsemään hänen rauhaansa. Setusugoanin suuri puutarha ja talo, pankkitalletukset, arvopaperit, mahtavat ja anteliaat asiakkaat – kaikki nämä riittävät Kazun vanhuuden turvaksi.
Eräänä iltana Kazun vieraiden joukossa on entinen ulkoministeri Yuken Noguchi, aristokraattinen älymystön edustaja, jolla on korkeat ihanteet ja taipumattomat moraalikäsitykset. Kazu jaNoguchi, kahden eri maailman ja elämänkatsomuksen edustajat, tuntevat voimakasta vetoa toisiinsa. Rakkauden aika ei vielä ole mennytkään ohi, heidän kohtalonsa yhtyvät.
Kazu ryhtyy koko tarmollaan auttamaan miehensä vaalitaistelua; tällöin ilmenee heidän luonteidensa erilaisuus. Kansalapsi ja synnynnäinen poliitikko Kazu ymmärtää ihmisiä, käyttää epäröimättä kaikkia keinoja, kun taa Noguchi ei voi eikä tahdo luopua suoraviivaisuudestaan. Tapahtumat kiihtyvät kohti huippuaan, kunnes on tullut hetki, jolloin on tehtävä valinta kahden eri mahdollisuuden välillä.
Samoin kuin ”Aaltojen pauhu” ja ”Kultainen temppeli” myös ”Juhlan jälkeen” kuvaa aikamme Japania, maata, jossa vanha kulttuuriperintö ja nykyaika yhtyvät ja elävät rinnakkain. Kazu ja Nogochi ovat moderneja ihmisiä, mutta samalla osa ikivanhaa Japania: juuri tämä antaa heidän henkilöihinsä syvyyttä, heidän rakkaustarinalleen erityistä viehätystä.
(takakansiteksti)