Bombayn Yö

Hänen matkatavaransa olivat jo valmiina maihin siirrettäviksi, hänen hyttinsä kunnossa, ja hän itse seisoi parhaillaan yläkannella juuri komentosillan alla katsellen kuinka Arabian lahden jokaisesta jadenvihreästä ranta-aallosta singahti lentokaloja hopeisten vasamain kaltaisina ja katosi jälleen kimalteleviin vaahtosuihkuihin. Hän oli kookas, hauskannäköinen mies, jolla oli siinä määrin kulmikkaat olkapäät, että hänen Hanover Streetillä liikettä pitävä räätälinsä oli pitänyt tarpeettomana tehdä niihin minkäänlaisia täytteitä. Hänen vaatteittensa kuosi viittasi jollakin tavalla Lontooseen, mutta heti ensi silmäyksellä näki hänen olevan amerikkalaisen. Jokin noissa sinisissä silmissä, leuan muodossa ja ennen kaikkea huulten rohkeassa, täyteläisessä kaaressa ja silmäkulmien ohuissa viiruissa kavalsi hänet. Hänen kasvonsa kertoivat hänen kuuluvan kansaan, jonka pojat olivat pelureita, välistä suorastaan uhkarohkeita, ja joka osasi nauraa. Hän oli amerikkalainen, joka tunsi tiensä maailmassa ja oli monessa suhteessa vaarallinen, itselleen ehkä enemmän kuin muille.