Kultasuu

Aika siskokultia me oltiin, Blondi, Saldo, Lepakko ja mä. Me kämähdettiin kimppaan jo ennen skolee, treffattiin kuusvuotiaina räkäräystäinä hiekkalodjussa puistotätien kyylänkatseen alla, mulkoiltiin toisiamme terveen epäluulosesti.

Siitä kaikki alko. Meistä tuli aikaa myöten täysin erottamattomia, ensin korttelin, sit skolen ja lopuks koko stadin tuntema akkakopla niinku siinä santaboksissa se alkuperäisstrategia oliki. Blondi, Saldo, Lepakko ja mä. Hupa suomalaiskökkö asvalttilapsuus, hurjemmin läpikaahattu nuoruus ja täyskreiseja haaveita tyyliin Blondista maailmankuulu filmitähti, Saldosta tunnustettu tiedeämmä, Lepakosta horkkasielu runoilija – ja mä?

Mitä Kultasuusta? Tää tautinen kysymys lillu yhteen aikaan joka toisen huulella. Siis mitä Kultasuusta? Nykysin ku multa joku viel joskus kysyy mä hymyilen silleen vähä siipeen ja vastaan et aina vaan Kultasuu, loppuun saakka Kultasuu.