Tuulentarkkaaja

Tämä romaani avaa lukijalle monta maailmaa, monta lumoavaa näkymää ihmisen elämään.

Ruotsalaisen Agneta Pleijelin romaania Tuulentarkkaaja on ylistetty ilmestymisestään lähtien. Sen tapahtumat liikkuvat monissa maisemissa, Ruotsissa, Pariisissa, vuosisadan vaihteen ja tämän päivän Indonesiassa. Tuulentarkkaajassa Agneta Pleijel kertoo romaanin keinoin sukunsa tarinan viiden sukupolven ajalta.

Agnetan äidinisänisä Soult on kuuromykkä merimaalari. Hänen kahdesta pojastaan Oskar on synnynnäinen liikemies, Abel sielultaan taiteilija. Jouduttuaan vaikeuksiin kotimaassa Oskar lähtee etsimään onneaan maailmalta. Abel seuraa veljeään ja kolmekymmentä vuotta kuluu Alankomaiden Intiassa ennen kuin Abel palaa kotiin jaavalaisine vaimoineen ja ryhtyy kasvattamaan omenapuita Ellholmsvikissa, Mälarin rannalla.

Täällä Agneta viettää lapsuutensa kesät, tutustuu köyhiin tummaihoisiin sukulaisiinsa, jotka saapuvat loppukesäisin Hollannista satoa korjaamaan. Kiehtovin kaikista on kuitenkin isoisä, joka rakentaa Mälarin rannalle outoja puisia ja kivisiä rakennelmia ja tarttuu lopulta siveltimeen yrittäen kiihkeästi korvata menettämänsä vuosikymmenet.

Miesten lisäksi romaanin keskeisiä henkilöitä ovat Agnetan äiti Si, jonka kanssa kirjailija matkustaa tämän lapsuuden maisemiin Surabajaan; jaavalainen esiäiti Christien; kuuromykän maalarin vaimo Anna; mustasilmäinen ”alkuasukasisoäiti” Lientje; naurava, onneton Sara; Estrid ja Maria, morsiamet jotka jäivät kun veljekset lähtivät.

Tuulentarkkaaja on romaani, joka ei unohdu. Se tarjoaa koettavaksi maailman, joka on täynnä väriä, valoa ja varjoja, salaperäisiä polkuja, elämän arvoituksellisuutta – ja sen tarkoituksellisuutta.