Aamu sarastaa

Geoffrey Wellum oli aina halunnut lentää. Tultuaan hyväksytyksi Kuninkaallisiin ilmavoimiin seitsemäntoista vuoden ikäisenä hän on pakahtua riemusta. On elokuu 1939, ja Iso-Britannia on jo miltei sodassa. Nuori Wellum on täynnä intoa, mutta ensin hänen on läpäistävä vaativa koulutus, jossa sääliä ei tunneta. Pienikin virhe riittää lentokoulutuksen lopettamiseen.

Geoff saa komennuksen perinteikkääseen 92. laivueeseen ja on sen nuorin ja kokemattomin ohjaaja. Laivue taistelee päivittäin saksalaisia vastaan Kanaalin ja Ranskan yllä. Taistelun siirryttyä Englannin taivaalle Geoffkin on mukana kurimuksessa. Spitfirellä lentäminen on nautinto, mutta vaarallisilla sotalennoilla englantilaislentäjien henkinen ja fyysinen sietokyky on jatkuvasti koetuksella. Ohjaajat herätetään aamun sarastaessa odottamaan hälytysparakissa puhelimen pirinää. Hälytystä odotettaessa vietetyt pitkät tunnit ovat täydellinen vastakohta ilmataistelulle, jossa eloonjääminen on joka päivä hiuskarvan varassa. Monet Geoffin ystävistä eivät koskaan palaa.

Geoffrey Wellum kertoo koskettavasti kuinka hän selvisi ilmasodasta, mitä vaadittiin tullakseen laivuetovereiden hyväksymäksi hävittäjälentäjäksi, ja minkälaista oli käydä altavastaajan asemasta vihollisen kimppuun. Wellum kuvailee kuinka tauottoman ilmasodan aiheuttama täydellinen uupumus saa yliotteen, ja kuinka eloisasta nuorukaisesta on pian jäljellä pelkkä hauras kuori. Geoffrey Wellum kirjoittaa paitsi uhrautumisesta ja menetyksistä, myös ylhäällä taivaalla vietetystä ainutlaatuisesta nuoruudesta.