Детали книги
Описание
Syyskuussa 1858 valaanpyytäjät törmäävät Etelämantereen vesillä laivanhylkyyn, josta löytyy kuoliaaksi jäätynyt miehistö ja arvokkaita muinaisesineitä. Niistä upein on musta pääkalloveistos.
Maaliskuussa 2001 tutkijat hämmästelevät outoja kirjoitusmerkkejä Coloradon kultakaivoksesta löydetyssä kammiossa vuoren uumenissa. Hetkeä myöhemmin huumaava räjähdys tukkii heidän ulospääsytiensä.
Huhtikuussa 2001 Dirk Pittin merentutkimusryhmän alus joutuu hyökkäyksen kohteeksi Etelämantereen vesillä – vastapuolena on sukellusvene, joka on ilmoitettu kadonneeksi 56 vuotta sitten...
Tutkimukset vievät Dirk Pittin keskelle ikivanhaa salaisuutta, jolla on ajankohtaiset, pelottavat seuraukset. Hänen on voitettava pirullinen vastustaja, jotta voisi pelastaa koko maapallon tuholta.
Cover Image Artist/Päällyksen kuva: Lawrence Ratzkin
Жанры
Обзоры
Посмотреть все
The adventure side of the story interested my but I don't tend to go for these type of novels but this was lent to me. The story had me enticed but the way it was written was so blockbustery which just isn't my thing and I was reading out so many laughable quotes. I have just noticed that there are other "Dirk Pitt" novels. Oh dear. I didn't like the wooden formulaic character and wouldn't choose to read more. I read in the inside cover of the book that the author is into his cars. That was pretty obvious when most descriptions were light touch but as soon as a car came on the scene then the descriptions went down to the shape of the nuts the wheels. I like the Indiana Jones type discovery of new facts but this was intermingled with lengthy action scenes. There was a big action scene that took up virtually a whole chapter towards the end and they don't interest me so I skipped it.Oh and there was too much product placement. It seems so unnecessary in books.