Münsterin juttu

“Tällainen juttu tämä nyt vain oli, Münster mietti alistuneena
lähtiessään poliisitalosta: Tuntematon henkilö oli tuntemattomasta syystä murhannut harmittoman eläkeläisen -- mitä raaimmalla tavalla. Teosta oli kulunut neljä vuorokautta eikä ratkaisua vielä näkynyt lähelläkään.

Jälleen kerran hänen mieleensä juolahtivat eräät Van Veeterenin sanat.
Poliisin työ on kuin elämä, komisario oli todennut perjantaioluen ääressä Adenaar'sissa muutama vuosi sitten. Yhdeksänkymmentäviisi prosenttia siitä on hukkaan heitettyä.
Eikö pian jo olisi aika päästä niihin loppuihin viiteen prosenttiin? Intendentti Münster mietti. Eikö läpimurron pitäisi pian tapahtua?
Vai olivatko nämä Van Veeterenin synkät kuningassanat jonkinlainen vihje siitä, että hänen pitäisi poiketa Krantzen antikvariaattiin? Etsiä komisario käsiinsä?”

Uusimmassa Van Veeteren -sarjan kirjassa komisario itse on vetäytynyt kirjakauppiaaksii ja haastavan murhajutun parissa työskentelee intendentti Münster. Nesserin dekkarituotannolle ominaiseen tapaan romaanissa pureudutaan syyllisen etsimistä syvemmälle. Minkälaiset taustat ja mekanismit johtavat rikoksiin? Mitä väkivallan taakse kätkeytyy?