Tre systrar och en berättelse

Tulevaisuudesta ei juuri tiedä vuonna 1948, kun ylen määrin on vain puutetta, säännöstelyä ja epävarmuutta.
Selluloosankatkuisessa pikkukaupungissa amatööri­teatteriseurue päättää uskaliaan uljaasta satsauksesta: näyttämölle sovitetaan Anton Tšehovin Kolme sisarta.
Päärooleihin valituilla kolmella naisella ei ole juuri muuta yhteistä kuin nuoruus ja rakkaus teatteria kohtaan. Vastavalmistunut kansakoulunopettajatar Ulla-Maj, näytelmän Olga, on paennut taustaansa ja katkeroitunutta äitiään. Margitin – Mašan! – porvarillinen perhe odottaa häneltä lähinnä avioitumista ja kotirouvan roolia, ja hän osaa uskotella, että ne ovat myös hänen omia haaveitaan. Irinaa esittää unelmointiin taipuvainen Iris, työläisen tytär. Seuruetta ohjaa piinkova ammattilainen, taiteilijaprofessori Mirjam Bergbom, joka on saanut oppinsa Moskovassa.
Näytelmä ei koskaan saa ensi-iltaansa, vaan se keskeytyy tragediaan vain minuutteja ennen esiripun nostoa.
Mutta kuka on otsikon kertoja, rampautunut radanvartija, joka pitää polveilevaa kirjaa tarkkasilmäisen variksen ja herkkävireisen runoilijan suotuisalla avustuksella?
Osansa saa koko kirjava joukko kaupunkilaisia, mutta romaanin polttopisteessä on kolme naista: heidän unelmansa, toiveensa, rakkautensa, avioliittonsa ja yhtä lailla pettymyksensä. Koko muun maan lailla he tekevät parhaansa työntääkseen sodan mielestään ja rakentaakseen jotain uutta, jotain hyvää ja parempaa. Mutta ei sodan muisto ole niin vain painettavissa unholaan – eikä ensi-illankaan.